Roolipelien vaarat

Marko Grönroos (magi@iki.fi), © 2000
Luin taannoin lehdestä artikkelin lasten ja nuorten roolipeleistä otsikolla ''Päivä Jeesuksena''. Huolestuneita pakanavanhempia rauhoiteltiin jutussa selostamalla, kuinka roolipelit eivät ole tavallisia uskontotunteja vaarallisempia. Miksikähän sitten amerikkalaisten lasten vanhemmat perustavat kaikkialle roolipelejä vastustavia yhdistyksiä?

Kirjoitan varoittaakseni pakanavanhempia roolipelien vaaroista. Pidämme roolipelejä usein vaarattomina ja terveellisiä tapoja lapsillemme opettavina. Ehkä näin joskus olikin, mutta roolipelien suuntaus on nyt muuttunut.

Nykyisistä roolipeleistä huomataan, että niillä on yhteys kristityihin. Tämän päivän pelitarjonta ylittää hurskaimmankin kristityn vaatimukset.

Tervehenkisen väkivallan ja juonimisen sijasta lapsemme pelaavat nyt hyveellisiä, kristillisiä roolihahmoja. Tämä on aivan uskomatonta perversiota - roolipelit, jotka itse suunnittelimme tutustuttamaan nuoret okkultismiin ja pakanuuteen, on nyt käännetty meitä itseämme vastaan!

Peleissä opetetaan, että kiltit demonit, jotka ovat jumalten lähettiläitä ja muita henkiolentoja, olisivat jollain lailla pahoja. Niiden tappamisesta saa paljon "kokemuspisteitä", kun taas selvästi kristillisten olentojen tappamisesta saa kovan rangaistuksen. Esimerkiksi Advanced Dungeons & Dragons -pelissä on jopa kristillinen taivas, joka on "hyvä", ja demonit asuvat "Helvetissä" ja "Gehennassa" ja ovat "pahoja".

Allekirjoittanutkin on viime aikoina ajoittain joutunut Kristuksen ja Isä Jahven valtaan ja pelannut kristillistä munkkia, joka on erittäin hyveellinen verrattuna muihin kanssaihmisiin ja jopa munkkiveljiin, jotka pelinjohtajan ohjaamina käyttäytyvät kuin..kuin..kuin barbaarit. Olen koukussa, tarvitsen apua!

Kerron järkyttävän tositarinan omista kokemuksistani. Pelasin kristityn 13-vuotiaan munkkinoviisin hahmoa, joka oli kovin kiinnostunut luonnosta ja yrteistä. Eräänä päivänä luostarin kaksi muuta noviisia tulivat kammiooni ja raiskasivat minut anaaliyhdynnällä. Yritin huutaa, mutta raiskaajat olivat vahvempia ja tukkivat suuni. En mahtanut mitään vaikka pyristelin voimieni takaa. Tässä pelissä oli pelinjohtajana kristitty pappi!

Tilastot osoittavat, että AIDS:iin sairastuminen on katolisilla papeilla neljä kertaa niin yleistä kuin muulla väestöllä. Tämä johtuu homoseksuaalisuuden yleisyydestä heidän kultissaan, jossa luonnollinen seksi on kielletty. Patoutuneet tarpeet purkautuvat usein sairaalla tavalla, usein pyhäkoulussa pikkulapsiin tai sisäoppilaitosten poikiin, jollaisia tapauksia on viime aikoina paljastunut katolisissa maissa monia.

En suosittele huumeiden käyttöä kenellekään, mutta pakkotilanteessa antaisin lasteni sata kertaa mieluummin joutua kylmään katuojaan heroiiniaddikteiksi ja sadomasokististen koppalakkihomojen joukkoraiskaamiksi, kuin roolipelien valtaan.

Roolipeleissä pelaajat vaihtavat oman persoonallisuutensa toiseen, esimerkiksi Jeesuksen opetuslapsen hahmoon. Pelissä on unohdettava kokonaan oma itsensä ja sulauduttava täysin roolihahmon sielunelämään. Ennen peliä pelaaja eläytyy hahmoonsa niin kuin näyttelijä rooliinsa: hän opettelee puhumaan, käyttäytymään ja ajattelemaan roolihahmonsa tavoin. Peli kestää muutamasta tunnista jopa muutamaan vuorokauteen.

Kun tälläinen unettomuuden sumentama lapsi sitten lähtee ulos kadulle, voi vain pelätä mitä tapahtuu. Hän on erittäin altis kristittyjen käännyttäjien vaikutukselle ja saattaa vahingossa erehtyä kirkkoon.

Huumeiden käyttämisestä voi toki jäädä koukkuun ja kuolla yliannostukseen, mutta kaikessa karmeudessaan se on kuitenkin pienempi paha. Narkkari tuhoaa oman ja lähimmäistensä elämän, mutta lempeyttä, pyyteettömyyttä, Herran sanaa ja enkeleitä pullollaan olevat roolipelit muovaavat ajan myötä lapsistamme täysin sairailla käyttäytymismalleilla varustettuja tunneinvalideja; pahimmissa tapauksissa kristittyjä ja laupeita samariaita.

Pelaajat itse kertovat muutaman vuoden takaisessa lehtihaastattelussa (AL 13.3.96) seuraavasti: "Eräässä pelissä jouduin romahtaneeseen luolaan ja olin kuolemassa nälkään. Pelinjohtaja käski syödä koirani. Vänkäsin vastaan, mutta pakko oli alistua. Raa'an lihansyöminen inhottaa vieläkin."

Tämä on kammottava asia, sillä mikään ei ole pakanoiden sydäntä lähempänä kuin viattomat luontokappaleet. Roolipeleistä on päästävä eroon!

Toivon sydämestäni, että vanhemmat uskaltaisivat leimata ja pilkkakirveistä välittämättä heittäytyä niin "konservatiivisiksi", että suojelisivat lastensa ja nuortensa mielenterveyttä kaikin mahdollisin keinoin ja polttaisivat kotona olevat hyveellisyyttä ja rauhantahtoa sisältävät roolipelit suuressa kokossa keskikesän juhlassa.

Saatanalliset roolipelit ja mielenterveys - Keskisuomalainen 11.1.2000
Game of Love - tositietoa vaarallisista peleistä, Niilo Paasivirta.
Game of Satan - Niilo Paasivirran erinomainen raportti roolipelien saatanallisuudesta.


Pääsivu Takaisin Last modified: Sat Sep 16 15:50:12 EEST 2000