magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos) writes:
Hmm, ehkä on sittenkin selvempää puhua jumalista kuin henkiolennoista,
joten muutan alun määritelmää sopivaksi. Lisäsin myös kohdan 12.
(En tosin edelleenkään oikein tarkkaan tiedä, miten tämä ateismi-faq
sopisi uskonnottomuus-ryhmälle, joka on hieman eri asia.)
1. Mitä tässä FAQ:ssa tarkoitetaan "Jumalalla"?
Tarkoitamme tässä tekstissä "Jumalalla" (kirjoitettu
erityismerkityksen vuoksi aina isolla) aina jumalaa erityisessä
merkityksessä:
Jumala on persoonallinen (älyllinen ja tietoinen) ja
yliluonnollinen (transkendentti, ei-materiaalinen eli ei
fysikaalisten lakien alainen) olento.
Erityisesti tarkoitamme esimerkiksi kristinuskon kuvaamaa
"Jahve-jumalaa", joka olisi luonut maailmankaikkeuden ja hallitsisi
sitä sen ulkopuolelta. Myös enkelit ja muut vastaavat
yliluonnolliset olennot lasketaan Jumaliksi. Yliluonnollisuus ei ole
aivan välttämätön piirre - esimerkiksi nk. panpsyykkinen jumala
katsotaan tässä Jumalaksi.
Emme tässä tekstissä tarkoita Jumalalla sellaisia Jumalan tai
jumalten määritelmiä, kuten:
- jumalaa symbolisessa tai vertauskuvallisessa mielessä
- jumalaa panteistisessa mielessä, eli luontoa eli
maailmankaikkeutta
- sellaista humanoidi-jumalaa, joka selvästi ei omaa
yliluonnollisia piirteitä
- arvostettua ja tärkeää henkilöä, kuten esimerkiksi Kuningasta
(Elvistä)
- arvostettua ja tärkeää esinettä
- voimakasta hallitsijaa
(Nämä määritelmät eivät yleisesti ottaen ole ateismin vastaisia.)
2. Mitä on ateismi?
Ateismi on teismin vastakohta. "Teismi" tarkoittaa uskoa yllä
määritellyn Jumalten olemassaoloon.
Ateismi on siten pääsääntöisesti:
a) uskon puutetta Jumaliin.
Ateistilta voi siis kysyä: "Uskotko, että olemassa yksi tai
useampia Jumala?" Tällöin ateisti vastaa: "En usko."
Kyseessä on todella uskon puuttuminen, eli: "Uskotko, että mitään
tälläisiä Jumalia ei ole olemassa?" Vastaus: "En usko. En
tiedä onko vaiko eikö."
Tämä on siis ateismin agnostinen komponentti (kts. 4).
b) uskoa siihen, että myyttien kuvaamien Jumalien olemassaolo on
hyvin spekulatiivinen hypoteesi, jonka todennäköisyys on erittäin
alhainen verrattuna siihen hypoteesiin, että kyseessä olisi vain
myyttien kirjoittajien mielikuvituksellinen keksintö.
Uskonnot perustuvat paitsi myyteille, myös erityisille
uskonnollisille kokemuksille. Tälläisille kokemuksille on kaksi
tulkintaa: 1) kokemus on suora todistus Jumalan
olemassaolosta, 2) kokemus on puhtaasti mielensisäinen eli
psykologinen ilmiö. Ateisti pitää vaihtoehtoa 2 uskottavampana.
Tälläinen nk. apriorinen uskomus (kts. 7) ei kuitenkaan ole
ateistille "absoluuttisen varma" (eli ei dogmaattinen kuten
alla), vaan se on maailmankuvan puitteissa tehty falliibeli (eli
mahdollisesti erheellinen) arvio, mutta silti hyvin
perusteltavissa oleva arvio.
c) uskoa sellaiseen maailmankuvaan, johon ei sisälly Jumalia. Kuten
2b, ei tätä maailmankuvaa pidetä ehdottoman varmasti oikeana, vaan
katsotaan, että jos Jumalia on olemassa, niiden olemassaolo tulisi
todistaa selvästi ennen kuin niihin voidaan uskoa. (kts 7: Uskovatko
ateistit mihinkään?)
Huomaa, että tämä määritelmä riippuu vahvasti Jumalan määritelmästä
ja sen laajuudesta. Tiukassa merkityksessä Jumalan tarkoitetaan
esimerkiksi juutalaisten yliluonnollista luoja-ylijumalaa, laveassa
merkityksessä myös enkeleitä tai kreikkalaisia polyteistisiä
jumalia. (Kts. myös Huomautus 2).
3. Mitä on dogmaattinen apriorinen ateismi?
Dogmaattinen apriorinen (kts. 7) ateismi eli "jyrkkä ateismi" eli
"telaketjuateismi" tarkoittaa vakaata uskoa siihen, että mitään
persoonallisia, yliluonnollisia jumalia ei ole eikä voi olla
olemassa. Sellaisen todennäköisyys siis katsotaan nollaksi. Tämä
uskomus muodostaa nk. apriorisen (kts. 7) väitteen, jonka mukaan
johonkin on perusteltua uskoa ilman havaintoja. Koska
olemassaolemattomuudesta ei voi olla havaintoja, on väite siten
loogisesti epävalidi.
Dogmaattisuus tarkoittaa tässä täysin varmaa uskoa, joka on
perustelemattomuutensa vuoksi katsottava epäloogiseksi. Se on myös
agnostisen periaatteen (2a) vastainen.
Tämä ateismin muoto on kuitenkin se, mitä teistit yleensä haluavat
ateismilla tarkoitettavan. Tälläisen väärinymmärryksen levittäminen
on puhdasta uskonnollista propagandaa.
4. Miten ateismi poikkeaa agnostismista?
Ateismi on pääsääntöisesti agnostista (kts. 2a), mutta lisäksi
ateisti tekee arvion Jumalmyytti-hypoteesien uskottavuudesta muihin
hypoteeseihin verrattuna (kts. 2b). Dogmaattinen ateismi ei ole
agnostista. Ateismi ja agnostismi siten leikkaavat toisiaan, mutta
eivät kuitenkaan sisällä toisiaan tai ole täysin erilliset.
Yleisessä merkityksessä agnostismi tarkoittaa, että meillä ei voi
olla täysin varmaa tietoa mistään. Erityisessä merkityksessä sillä
tarkoitetaan, ettei meillä ole tietoa Jumalten
olemassaolosta. Täysin puhdas (tai "vahva") agnostikko ei suostu
tekemään edes arviota Jumalmyytti-hypoteesien
uskottavuudesta. (Epädogmaattinen eli "heikko") ateismi on siten
myös "heikkoa" agnostismia.
5. Eikö ateismi ole uskonto siinä missä muutkin, koska siinä uskotaan?
Tälle harhaluulolle (ja propagandalle) on parikin syytä. Yksi syy on
se, että monet luulevat (tai haluavat) ateismissa uskottavan, ettei
minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kuvitellaan siis ateismin olevan
aina dogmaattista (kts. 3: Dogmaattinen apriorinen ateismi).
Tämä "ateismi on uskonto" -väite on Suomessa ehkä hieman yleisempi
kuin ulkomaisessa keskustelussa. Tämä johtuu kielemme valitettavasta
piirteestä yhdistää uskomus (belief), usko eli sokea luottamus
(faith) ja uskonto (religion). Muissa kielissä ei usko-sanan ja
uskonnon välillä ole yhtä suoraa yhteyttä (Kts. 6: Mitä on uskonto?)
Eli yleisesti, ateismi ei ole uskonto.
6. Mitä on uskonto?
Uskonto tarkoittaa yleisesti jonkin jumalan, jumalten, esi-isien
henkien tai (yleisemmin) muun yliluonnollisen palvontaa, palvelusta,
kunnioitusta tai yleensäkin sellaiseen uskomista. Tässä jumalilla
voidaan tarkoittaa paitsi Jumalia, myös luonnollisia asioita kuten
luontoa tai maailmaa itseään (vrt. panteismi) tai jumaluuksia
vertauskuvallisessa tai symbolisessa mielessä. (Jotkin
jumalamääritelmät ovat siten ateistisia).
Suomen sana uskonto viittaa hämäävästi uskomisen oleellisuuteen
uskonnossa. Tarkoitamme uskonnolla kuitenkin yleisempää käsitettä,
joka on sama kuin esimerkiksi englannin religion-sanan kuvaama
käsite.
Kirjaimellisesti tulkittuna latinalaisperäinen re-ligio -sana
tarkoittaa yhteyden löytämistä johonkin jumalaan (tai muuhun
vastaavaan) tai sitoutumista jonkin jumalan sääntöjen seuraamiseen.
Uskonnolle ei ole olemassa yhtä selkeää määritelmää - tai hyvinkin
erilaisia määritelmiä on satoja. Kuvaannollisessa merkityksessä
uskonnolla voidaan tarkoittaa melkein mitä vain. Esimerkiksi
UNIX-käyttöjärjestelmää kutsutaan usein
"uskonnoksi". Henkilönpalvonta on "uskontoa". Alanah Myles laulaa
mustasta sametista "uskontona". Tässä merkityksessä ateismikin ehkä
voikin olla "uskonto", samoin se voi olla sitä jos "uskonto"-sanalla
tarkoitetaan "maailmankatsomusta" tai "järkevää ajattelua", mutta ei
juuri muissa merkityksissä.
7. Uskovatko ateistit mihinkään?
Kyllä uskovat. Uskomukset ovat esimerkiksi tieteen perusta, mutta
tällöin uskomus-sanaa käytetään aivan eri merkityksessä kuin
esimerkiksi kristinuskossa. Tieteellinen uskomus on vain (aina
epävarmoihin) havaintoihin ja/tai hyviin perusteluihin perustuva
teoria, kun taas monissa uskonnoissa se tarkoittaa "sokeaa
luottamusta ja antautumista", vain tunnepohjaiseen uskonnolliseen
kokemukseen perustuen. Uskomus ja uskonnollinen usko ovat siis kaksi
eri käsitettä.
Uskomus voi perustua tehtyihin havaintoihin, jolloin kyseessä on
"aposteriorinen" uskomus. Aposterioriset uskomukset eivät koskaan
ole täysin varmoja, vaan ne riippuvat havaintojen
luotettavuudesta. Ilman kokeita muodostetut uskomukset ovat
"apriorisia". Aprioriset uskomukset voivat olla perusteltuja
(esim. "uskon että kuolen jos hyppään Eiffel-tornin katolta ilman
turvalaitteita") tai perustelemattomia (esim. "ois kivaa
jos..."). (Kts. Huomautus 1 alla)
Mutta joka tapauksessa se, että uskoo johonkin asiaan, ei tee vielä
uskontoa. (Kts. 5)
8. Eivätkö ateistit muka palvo mitään?
Ateismissa ei sinällään "palvota" mitään, mutta ateismi ei myöskään
poissulje kaikkea palvontaa, vain yliluonnollisten Jumalten
palvonnan. Ateisti voi palvoa vaikka rockmuusikkoa, jos niin
haluaa. Myös sellainen uskonto, jossa harjoitetaan jonkin palvontaa,
voi olla ateistinen, jos siinä ei uskota yliluonnollisten
Jumalten olemassaoloon.
9. Onko panteismi ateismia?
Ainakin naturalistinen eli monistinen eli materialistinen eli
tieteellinen panteismi on ateistista ja sitä kutsutaan myös
uskonnolliseksi ateismiksi. Panteismissa määritellään: "Luonto eli
maailmankaikkeus on yhtä kuin Jumala." Tällöin se, ettei usko
Jumalaan tarkoittaisi, ettei usko maailman olemassaoloon. Näin
ristiriitaista uskomusta ateisteilla ei ole. Panteismin
-teismi-liite viittaa siten eri teismin merkitykseen, kuin mihin
ateismi-sanassa viitataan. Huomaa kuitenkin, että esimerkiksi
nk. panpsyykkinen tai dualistinen panteismi (vrt. vaikka Star Wars)
eivät ole ateistisia. Myöskään panenteismi ei ole ateistista, koska
Jumalalla on siinä yliluonnollinen komponentti.
Panteismilla tarkoitetaan yleisesti maailman eli luonnon pitämistä
pyhänä. Tämä pyhyys on subjektiivista, eikä se edellytä
objektiivista, yliluonnollista piirrettä maailmassa.
10. Mitkä muut uskonnot ovat ateistisia?
Yleisimpiä maailmassa lienevät tietyt buddhalaisuuden muodot, joissa
ei ole yliluonnollisia henkiolentoja. Sellaiset hindulaisuuden
muodot, joissa Brahma ymmärretään panteistisesti (muttei
dualistisesti tai panpsyykkisesti), ovat myös ateistisia. Myös
kristinuskosta on vapaampaan teologiaan perustuvia ateistisia
muotoja, joissa Jumala käsitetään vain vertauskuvallisesti tai
panteistisesti. Sama periaate pätee (uus-)pakanauskontoihin, kuten
wiccaan, satanismiin, uusdruidismiin, aasainuskoon, jne.
11. Eikö ateismi ole täysin moraalitonta?
Ateismiin ei liity mitään eettistä säännöstöä, päinvastoin kuin
useimpiin uskontoihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö
ateistilla voisi olla moraalia. Ateisti on vapaa noudattamaan mitä
hyvänsä eettistä säännöstöä, jota pitää hyvänä, vaikkapa
kristillistä. Ateistit noudattavat ns. humanistista etiikkaa, jossa
katsotaan ainoaksi mielekkääksi etiikan perusteeksi ihmisten itsensä
tarpeet, sen sijaan että noudatettaisiin mielikuvitusolentojen
vaatimuksia.
Koska mitään moraalia sanelevaa Jumalaa ei ateismin näkökulmasta
katsottuna todellisuudessa ole, ovat kaikkien uskontojen ja myyttien
moraalisäännöstöt ihmisten keksintöä. Koska ne ovat ihmisistä ja
heidän tarpeistaan lähtöisin, ovat ne periaatteessa enimmäkseen myös
humanistista etiikkaa. Täten myös "kristillinen etiikka" on
todellisuudessa enimmäkseen länsimaista humanistista etiikkaa. (Osa
kristillisestä etiikasta kuitenkin palvelee vain uskontoa itseään.)
12. Kirjoitetaanko jJumala isolla vai pienellä?
Suomen kielessä erisnimi kirjoitetaan aina isolla, kun taan
yleisnimi kirjoitetaan aina pienellä. Esimerkiksi kristinuskon
jumalan (yleskäsite eli kirjoitetaan pienellä) suomenkielinen nimi
on Jumala (isolla) tai oikeammin Jahve tai El.
Erisnimeä Jumala (isolla) käytetään aina viittaamaan monoteististen
tai monolatristen uskontojen ainoan jumalan tai polyteististen
uskontojen ylijumalan nimenä. Erisnimellä viitataan siis "aivan
erityiseen jumalaan". Myös hindujen ylijumalaa (Brahmaa) kutsutaan
hindulaisuudesta suomeksi keskusteltaessa Jumalaksi (isolla). Sekä
Jahve että Brahma ovat jumalia (pienellä).
Alunperin nimi Jumala on tarkoittanut muinaissuomalaista
pakanallista taivaanjumalaa Jumalaa eli Ukkoa.
(Tässä tekstissä poikkeuksellisesti isolla kirjoitettuna
yleisnimellä Jumala viitataan yliluonnollisiin ja persoonallisiin
jumaliin, kts. 1)
Entä rRaamattu? Raamattu on kirjan nimi, eli erisnimi, joka
kirjoitetaan isolla. Toisinaan erisnimetkin kirjoitetaan pienellä,
kuten puhuttaessa "raamatullisesta", "jeesustelusta" tai
"darwinismista".
Uskontojen ja oppien nimet kirjoitetaan suomessa aina pienellä,
toisin kuin englannissa.
13. Ateismin perusteella on vainottu ja tapettu ihmisiä esimerkiksi
Neuvostoliitossa ja Kiinassa.
Ihmisiä tapettiin Neuvostoliitossa poliittisista syistä, ei ateismin
vuoksi. Neuvostoliitossa vainottiin paitsi uskontoja, usein myös
ateistisia järjestöjä. Uskonnotkin sallittiin, mikäli niitä ajavat
järjestöt eivät uhmanneet Puolueen valtaa.
Kommunismin sitominen ateismiin on täysin keinotekoista. Marx teki
niin, koska oli itse ateisti, mutta sille ei ole mitään loogista
perustetta. Marxilaisuus oli ateistista, koska Marx halusi
Puolueesta korkeimman valta-auktoriteetin, jonka kanssa kirkko tai
jumalat eivät saaneet kilpailla. Opillisesti kommunismi sopisi
oikein hyvin kristinuskon oppeihin, jotka, kuten tiedämme, eivät ole
ateistisia.
Ateistisessa Kiinassakin tapahtuu selviä uskonnonvapauden
loukkauksia. Tämä on kuitenkin eettinen kysymys, eikä ateismi
itsessään määrittele etiikkaa. Kiinalainen eettinen järjestelmä
selvästikin poikkeaa länsimaisesta humanistisesta
etiikasta. Korkeintaan tämä osoittaa, että ateistit kykenevät
sortamaan muiden maailmankatsomusten edustajia siinä missä muutkin
(vrt. kristinusko). Toisin kuin monissa muissa maailmankatsomuksissa
(vrt. kristinusko), ei tätä sortoa kuitenkaan perustella "ateismin
Jumalan käskyillä", jollaisia ei ole.
*) Huomautuksia:
Huomautus 1: Tieteellisessä kielessä aprioriset uskomukset ovat
"hypoteeseja" ja aposterioriset "teorioita". Täysin
perustelemattomat aprioriset uskomukset ovat oikeastaan vain
"konjenktuureja" eli arvauksia.
Huomautus 2: Huomaa, että yllä määriteltiin teismi uskoksi
"persoonalliseen yliluonnolliseen jumalolentoon." A-teismi on aina
suhteessa teismin määritelmään. Jos esimerkiksi Elvis Presley tai
jokin kissa määritellään "jumalaksi", ei ateisti löyhien teismin
määritelmien mukaan uskoisi Elviksen tai kyseisen kissan
olemassaoloon.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|