Voitto Mattila <vmvm AT mail PISTE suomi PISTE net> writes:
> > Uskonnot ovat palvontaa, ihannointia ja jumalointia; yhteyden etsintää
> > siihen mikä on pyhintä ja jumalallisinta, uskonnollisten ykseyden
> > kokemusten etsintää.
> > Panteismissa tämän uskonnollisuuden kohde on luonto.
>
> Juuri näin -kin. Mutta ei kai tuo riitä uskonnoksi? Palvonta,
> ihannointi, jumalointi, etsintä? Ei kai pelkkä uskonnollisuuskaan
> tee mistään uskontoa? Kuten tässäkin ryhmässä on moneen kertaan
> todettu, uskonnollisuuden suuntaisia ajattelu- ja
> käyttäytymismalleja on miltei missä asiassa tahansa.
Niin, kaikkea ihannointia ei tosiaan ole mielekästä sanoa
uskonnolliseksi tai uskonnoksi.
En osaa suoraan ilmaista sitä oleellisinta tekijää, joten pitänee
vielä miettiä miten ilmaisisin sen selkeimmin. "Palvonnan" aihepiiri
("korkein todellisuus") on ehkä se keskeisin tekijä; siinä kun muiden
uskontojen seuraajat etsivät yhteyttä omaan korkeimpaan
todellisuuteensa, kuten yliluonnollisiin jumaliin, panteisti etsii
(kokemuksellista tunneyhteyttä) maailmankaikkeuteen.
> Panteismi ei näytä sisältävän kilteimpiäkään rituaaleja, ei mitään
> konkreettista, ei minkään mallin saarnamiehiä tai mitään käytännön
> toimintaa.
Kyllä panteismi voi sisältää rituaaleja, vaikkakaan ne eivät minusta
ole mitenkään välttämättömyys. Yksinkertaisimmillaan rituaalit ovat
meditaatiota, jossa pyritään "sulautumaan" kaikkeen ympärillä olevaan.
> Factakaan ei tietenkään ole mitään jumalan sanaa, vaan ihmisten keräilemä
> kuten raamattukin, mutta jostakin syystä pidän sitä luotettavampana. Ja huomaa
> nyt Marko: Factankaan mielestä Panteismi _ei ole_ uskonto, vaan _"filos.
> oppi"_!
Panteismi ei ole uskonto kovin vahvassa merkityksessä, mutta toisaalta
kuvaileminen filosofiseksi opiksi jättää pois tunnepuolen, kuten
uskonnolliset kokemukset, jotka ovat kenties enemmän uskontojen piirre
kuin filosofisten oppien piirre. Filosofia on filosofiaa, panteismi on
"filonaturaa".
> Siitä huolimatta, että se jo nimessään sisältää uskon jumalaan.
Panteismissa ei ole mitään varsinaista "uskoa", ainakaan siinä
faith-merkityksessä kuin kristityillä. Ja luulen että lähes jokainen
ei-panteistikin uskoo luonnon _olemassaoloon_.
> Se ei voi olla uskonto sen vuoksi, että tuommoinen väite on
> mahdottomuus, suorastaan vitsi.
Väite? Panteismi ei perustu juuri mihinkään väitteeseen. Korkeintaan
siihen väitteeseen, ettei yliluonnollisia jumalia ole, tai ettei
niihin ainakaan kannata uskoa ilman hyviä todisteita.
> Jos minä väitän, että luonto onkin minun jumalani, niin sitten minä
> pienenä luonnon osasena olenkin itseni jumala! Huu haa huu!
Näinhän se tavallaan on.
> > > > Toisekseen, jos puhutaan jumalista, ei niillä kaikissa uskonnoissa
> > > > välttämättä tarkoiteta ihan sitä samaa asiaa kuin perinteisessä
> > > > kristinuskossa. Jumalista voidaan puhua esimerkiksi vain
> > > > vertauskuvallisessa mielessä, tarkoittaen vaikkapa luonnollisia
> > > > objekteja tai prosesseja. Minusta on myös aivan rationaalisesti
> > > > hyväksyttävää palvoa (tms) kaikenlaisia henkiolentoja, JOS ymmärtää
> > > > niiden olevan vain mielikuvitusolentoja. Jotkut kristitytkin teologit
> > > > ovat ymmärtääkseni päätyneet hieman tämänkaltaisiin näkemyksiin.
> > >
> > > Niin? Miten tuo osoittaa, etteivät uskonnot ole erhettä?
> >
> > Miksi kuvaamani kaltaiset uskonnot _olisivat_ erhettä?
>
> Niin _mitkä_ uskonnot? Yllä olevassa kappaleessa puhut vain 1) jumalista ja 2)
> palvomisesta. Ei usko johonkin ja sen palvominen ole _uskonto_. Ymmärtääkseni
> uskonto aina ja kaikkialla on sisältänyt ja sisältää edelleenkin uskon
> johonkin ns. _yliluonnolliseen_ voimaan (jumalat yms.), jota palvelemalla ja
> rukoilemalla tai sille uhraamalla (jopa ihmislapsia) saadaan se tekemään
> jotakin hyödyllistä tai ainakin jotenkin positiivista. Eli se uskomisen kohde
> omaa joitakin ihmeellisiä yliluonnollisia voimia, _joilla vaikutetaan_ tähän
> luonnolliseen eli tieteen tutkittavissa olevaan olotilaan.
"Yliluonnollinen" on hyvin vaikea käsite. Kristinuskossa se on usein
varsin selvästi määritelty, mutta kristinuskon maailmankuvaa ei
kannata sekoittaa muihin uskontoihin. Muissa uskonnoissa jumalia ja
muita henkiolentoja ei välttämättä katsota "yliluonnollisiksi", vaan
luonnolliksi. Itse olen kyllä hieman sitä mieltä, että monet tälläiset
näkemykset tekevät väkivaltaa yliluonnollisen käsitteelle, mutta eivät
kaikki.
Kyllähän ymmärtääkseni löytyy kristittyjäkin, jotka eivät näe
jumalaansa olemassaolevana jossain yliluonnollisessa taivaassa, vaan
että hän on vain vertauskuvallinen. Oiskohan esim. Paul Tillichin
teologia jotain tämänkaltaista.
Joidenkin mielestä taas jumaluudet piilevät luonnon tuntemattomissa
voimissa. Vaikkapa tälläinen Star Wars -voimamaailmankuva, joka on
nähdäkseni yleistynyt länsimaissakin. Tuollainen ajattelu edustaa
usein panpsyykkistä ja muuta epätieteellistä panteismia, joka omasta
mielestäni on irrationaalista ajattelua.
> > Onko vertauskuvien käyttö erhettä? Onko mielikuvitus erhettä? Eikö
> > vapaa-ajattelijoilla saa olla mielikuvitusta? Minusta ateistikin saa
> > vaipua mielikuvitusmaailmoihin, kunhan osaa tulla sieltä ulos.
>
> Nippu turhia kysymyksiä. Paitsi nuo vihjaukset vapaa-ajattelijoihin ja
> ateisteihin, jotka tietysti olivat lapsellista ilkeilyä.
Ei kait ilkeilyä. Itsekin identifioidun pääsääntöisesti
ateistiksi. Vapaa-ajattelijaksi en voi itseäni kutsua, jos sillä
tarkoitetaan myös uskonnottomuutta, kuten VAL sen määrittelee.
> Minäkin palvon vaimoani yli kaiken, koska hän osaa olla nii-in
> herttainen, tuskin taivaan enkeli olisi niin hyvä ja hellä. Vaikka
> Vaimo ei olekaan mikään henkiolento.
Jeps, ihminen voi toki palvoa muita kuin henkiolentoja - kuten vaimoja
tai maailmankaikkeutta.
> JK En omaa kunniaa esittää mielipiteitä vapaa-ajattelijoiden puolesta, sillä
> olen vain ao. liiton kannatusjäsen, ja ateistiksi saa kyllä haukkua, vaikka
> olenkin ihan vain uskonnoton ilman mitään tunteiluja.
Terveisin, uskonnollinen ateisti,
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|