petuomin AT hotmail PISTE com (PKJT) writes:
> näiden määritelmien mukaan on itseasiassa kahden laista ateismia.
>
> 1. Jumalan tai jumalien olemassaolon kieltäminen (denial).
>
> 2. Se, ettei usko jumalaan tai jumaliin (disbelief).
>
> Tyyppiä 1 voi kai tavallaan verrata uskontoihin, koska se sisältää
> varmantapaisen lausuman asiasta, jota ei ainakaan toistaiseksi ole voitu
> todistaa.
Käsittääkseni kieltäminen (denial) tarkoitaa varsinkin vanhemmassa
kielenkäytössä myös väitteen kiistämistä tai kyseenalaistamista. Tämä pätee
myös englanninkielen deny-sanaan:
"to refuse to accept the existence, truth, or validity of" (M-W)
"DENY implies a firm refusal to accept as true, to grant or concede, or
to acknowledge the existence or claims of <denied the charges>."
Väitteen kieltäminen eli kiistäminen eli kyseenalaistaminen ei tarkoita
sellaisen väitteen tekemistä, että alkuperäisen väitteen totuusarvo olisi
toinen, vaan että väitteelle ei ole hyväksyttäviä perusteita, joten
totuusarvo pysyy kiistanalaisena.
> Tiukasti ottaen ykköstyypin ateisti on mahdoton olento, koska hän
> aktiivisesti kieltää jumalan olemassaolon, eikä millään ehdi kieltää
> niitä kaikkia.
Ateismilla voidaan todellakin tarkoittaa sellaista tilaa, jossa ei ole
uskomusta Jumalan olemassaolosta. Eli että ei olla vakuuttuneita siitä,
että Jumala olisi olemassa, mutta ei myöskään olla vakuuttuneita siitä,
että häntä ei olisi olemassa. Usko tarkoittaa vakuuttuneisuutta, mikä on
aktiivinen teko, joka mahdollistaa tilan jossa ei ole uskomusta väitteeseen
eikä loogiselta arvoltaan vastakkaiseenkaan väitteeseen. Tämä on
käsittääkseni useimpien ateistien oma tulkinta ja tuota toista määritelmää
ateistista tuntuvat kannattavan vain uskonnollisen vakaumuksen omaavat,
ilmeisesti olkiukkona.
Olen kuitenkin kovasti yrittänyt miettiä, onko tuollainen "apriorinen
ateismi", jossa todetaan: "Minä uskon, että Jumalaa ei ole olemassa",
loogisesti validi. Minusta on, jos "usko" määritellään toisin kuin yllä
antamassani tavallisemmassa ateismin määritelmässä, jossa se tarkoitti
vakuuttuneisuutta.
Loogisesti pätevässä apriorisessa ateismissa uskomuksella tarkoitetaan
uskottavuus- tai todennäköisyysarviota. Uskottavuusarvio voidaan tehdä
joko jälkeen havainnon (a posteriori) tai sitä ennen (a
priori). Esimerkiksi, jos minä näkisin avaruusolennon, olisin saanut
havainnon, jonka perusteella muodostaisin aposteriorisen uskomuksen olennon
olemassaolosta. Ennen havaintoa voin kuitenkin muodostaa apriorisia
uskomuksia, jotka voivat olla aivan yhtä hyviä. Esimerkiksi, jos mies
hyppää Eiffel-tornin katselutasanteelta alas kadulle, uskon hänen
kuolevan. Tämän apriorisen todennäköisyysarvion tekeminen perustuu yleisten
tunnettujen lainalaisuuksien soveltamiselle erikoistapauksessa. Tietysti
tälläinenkään uskomus ei voi koskaan olla täysin varma, koska havainnot
voivat olla virheellisiä ja niitä voidaan tulkita eri tavoilla (vrt. kanan
dilemma).
Vaikeutena aprioristen uskomusten muodostamisessa on se, millainen
todennäköisyys väitteelle pitäisi antaa, jos asiasta ei tunneta mitään
lainalaisuuksia. Tälläiset uskomukset ovat myös pitkälti kaksijakoisia --
niin kieli kuin logiikkakaan eivät tunne sellaista käsitettä kuin "uskoa
puoliksi" (vaikkakin matematiikka tuntee moisen käsitteen).
Väite Jumalan olemassaolosta on olemassaoloväite, mikä hieman helpottaa
asiaa. Voimme nimittäin ajatella, että koska potentiaalisesti
olemassaolevia olioita on äärettömästi, mutta aktuaalisesti olemassaolevia
on vain rajallisesti, on mieltivaltaisesti valitun olion
olemassaolotodennäköisyys käytännössä nolla. Tätä apriorista oletusta
voidaan puolustaa myös sillä, että koska olemassaolemattomuutta ei voi
todistaa, ei uskomukselle voisi koskaan olla vähäisempää luottamusta kuin
"uskoa puoliksi". Siksi "uskoa että ei" on hyvä asettaa tässä tapauksessa
oletukseksi, joskin jossain toisessa väitetyypissä se ehkä ei ole yhtä
hyvin perusteltavissa.
Siispä voimme olettaa, että väitettyä olentoa, kuten Jumalaa, ei ole
olemassa, ennen kuin saamme vakuuttavaa havaintomateriaalia asiasta.
Minusta kuitenkaan tämän uskon "todennäköisyys"-määritelmän mukainen
ateismin määritelmä ei ole hyvä, koska uskolla tarkoitetaan yleisessä
kielenkäytössä vakuuttuneisuutta. Toisaalta voidaan miettiä, mikä on
todennäköisyysarvio-uskomuksen ja vakuuttuneisuus-uskomuksen ero, vai
ovatko ne identtisiä.
Vaikuttaa edelleen epäselvältä, pitää jatkaa pohtimista.
> Kakkostyypin ateisti taas suhtautuu jumaliin kiihkottomasti ja toteaa
> että hän on varma ettei jumalaa ole olemassa samanlaisella varmuudella
> kuin hän saattaa sanoa ettei joulupukkia ole. Tämä ei kuitenkaan vaadi
> olemassaolemattomuudelle täyttä varmuutta, vaan pelkästään arkisen
> varmuuden.
Jooh, tosin tuossa sanot: "...hän on varma ettei jumalaa ole olemassa",
mikä täyttää ykköstyypin kriteerin. Mutta ehkä pointti onkin tuossa
varmuuden asteessa, että kakkostyypin ateistille uskomus ei ole täydellisen
varma.
--
-- Marko Grönroos, magi<at>iki.fi (http://www.iki.fi/magi/)
|