"Jouni Turtiainen" <jotur AT nettilinja PISTE fi> writes:
> > Teen Jahve-nimellä eron kristillisen Jumalan ja Jumalan välillä. Mutta
> > tämä ei nyt tässä ole oleellista.
>
> Se ON oleellista. Miksi ihmeessä "kristillinen Jumala" olisi "Jahve" ja
> "Jumala" jotakin muuta...?
Koska jos minä puhun Jumalasta ja sinä puhut Jumalasta, niin puhumme
kahdesta täysin eri asiasta. Tämä voisi keskustelun kannalta olla
hieman hämäävää.
> En edelleenkään pidä tuosta "Jahve"-nimestä, koska se on jotakin sellaista,
> joka on lähinnä eksegeettiseen tutkimukseen liittyvää - ei eettiseen
> keskusteluun kuuluva substanssi...
Öh? Jos tällä kristittyjen jumalalla on ihan yksikäsitteinen erisnimi,
joka ei sekaannu muihin pääjumaliin, niin tietysti sitä täytyy käyttää
kristinuskon jumalasta keskustelussa.
> Premissini on lyhyesti: Jumala on absoluuttisen hyvä. Ei ole mitään
> sellaista, mikä ylittäisi hyvyydessä Jumalan. Senhän sanoo jo aglosaksisissa
> ja germaanisissa kielissä oleva nimityskin Jumalasta: "God" = "Hyvä"...
> Mutta sehän onkin aksiooma, jota ei voi eikä tarvitse osoittaa todeksi...
Niin, minullekaan ei tule mieleen mitään loogista ristiriitaa siinä
että Jahven "hyvyys" määritellään aksioomaksi.
Ongelma on lähinnä siinä, että moinen määrittely on yhtä
harhaanjohtava ja mielivaltainen, kuin (viuh) Hitlerin määritteleminen
Absoluuttisesti Hyväksi. Vaikka tämä harhaanjohtavuus ja retorinen
positiivisten konnotaatioiden liittäminen Jahveen varmasti onkin
kristillisen propagandan kannalta kannattavaa.
> > Nythän oli tarkoitus puhua sinun ja kristinuskon etiikasta, ei
>
> Väärin. Nyt oli tarkoitus puhua etiikasta.
Väärin. Nyt oli tarkoitus puhua vain kristinuskon etiikasta. Oma
tarkoituksesi oli ehkä eri, mutta minähän tämän keskustelun aloitin
kysymyksilläni. Mutta ihan miten vain, voimme keskustella asiasta
yleisemminkin.
> > Itse en osaisi vastata siihen, onko rakkauden toteutuminen maailmassa
> > hyvä vai paha asia, jos en ensin tiedä mitä tuolla rakkaudella
> > tarkoitat. Tarkoitatko sillä Jumalan rakkautta, vai jotain muuta
>
> Haluat siis aloittaa eettisen keskustelun siitä, mitä on rakkaus. No hyvä.
> Lähden liikkeelle negaatiosta: rakkaus ei ole sama asia kuin mielihyvä.
> Rakkaus ei myöskään tee toiselle ihmiselle mitään pahaa... Riittävän väljiä
> määritelmiä, joista päästään alkuun...
Selvä. Voit toki määritellä asiat kuinka mielivaltaisesti tahansa,
kunhan et sitten tee mitään merkityksensiirtoihin perustuvia
päätelmävirheitä. Tosin tuon Jahve=hyvä-aksioomasi perusteella
käsityksesi "pahan tekemisestä" ovat itselleni hieman
mielipuolisia; minusta monet Jahven teot ja määräykset nimenomaan ovat
pahan tekemistä.
> > rakkautta? Jos tarkoitat Jumalan rakkautta, niin jos Jumala rakastaa
> > asioita, jotka ovat minusta hyviä, niin tällöin rakkauden toteutuminen
> > maailmassa on minusta hyvä asia. Toisaalta, jos Jumala rakastaa
>
> Nyt valitset lähtökohdaksi subjektiivisen käsityksesi rakkaudesta, enkä voi
> tietää pidätkö rakkautena vain sellaista, joka tuottaa sinulle mielihyvää,
> vai onko rakkaus mielestäsi myös sellaista, josta et koe aina mielihyvää...?
Jeps, niin valitsin, koska mainitsin tuossa nimenomaan omia
käsityksiäni hyvästä ja rakkaudesta. Tuon Jahve=hyvä-aksioomasi
perusteella käsityksemme hyvästä (ja rakkaudesta) todellakin ovat
ilmeisesti täysin erit. Itse ymmärrän rakkauden hyvin
monimerkityksisenä asiana, jonka määrittely on vaikeaa. Itse en
määrittelisi että rakkaus sinällään tuottaa tai ei tuota mielihyvää,
vaan että yleensä rakastamme asioita, jotka tuottavat meille
mielihyvää.
> > minusta pahoja asioita, niin tällöin rakkauden toteutuminen maailmassa
> > voi minusta olla myös paha asia. Eli, Jumalan rakkauden toteutuminen
> > maailmassa voi minusta olla sekä hyvä että paha asia, riippuen siitä
> > mitä tarkoitat rakkaudella ja mitä hyvällä ja pahalla.
>
> Edelleen lähtökohtasi on narsistisen subjektiivinen: sekä "rakkaus" että
> "hyvä" ja "paha" ovat subjektiivisia tuntemuksia / kokemuksia / mielipiteitä
> ilman yhteistä käsitystä siitä, millaisesta Jumalasta me puhumme...
Niin, kuten yllä, kuvailin asiaa tuossa omien rakkaus- ja
hyvä-käsitykseni puitteissa. Eli noin minä ymmärrän asian. Jos oma
käsityksesi poikkeaa tuosta, kerro miten.
> > Jos taas tarkoitat rakkaudella myös jotain muuta kuin Jumalan
> > rakkautta, kaipaisin todellakin tarkempaa määritelmää.
>
> Okei. "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään kuin että antaa henkensä
> ystäviensä puolesta". Siinä on lyhyt, positiivinen, määritelmäni
> rakkaudesta...
Yhteen instanssiin perustuvasta esimerkistä on aika epäselvää
muodostaa kuvaa mitä tarkoitat asialla laajemmassa mielessä.
> Mutta sehän tietysti samalla myös määritelmä Jumalan
> rkakaudesta, Joh 3:16 mukaisesti...
''Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan
Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen,
vaan saisi iankaikkisen elämän.''
Minulle "antaa poikani hengen" on eri asia kuin "antaa oman
henkeni". Varsinkin kun minulle "hengen antaminen" on 100% eri asia
kuin kristityille. Minulle se on lopullinen asia, kun taas Jeesuksen
tapauksessa kyseessä ei olisi edes ollut mikään tosikuolema.
Täten ainoa tapa miten Jahve voisi osoittaa rakkauttaan olisi tappaa
itsensä - ei poikaansa tai muuta sukulaistaan. Ja ihan oikeasti,
kuolemalla lopullisesti, ei mitään pellekuolemia.
> > Mutta nythän ei puhuttukaan minun etiikastani, vaan
> > kristillisestä. Eli ajatteletko itsekin kuten minä yllä, vai onko
>
> Kyse on koko ajan myös sinun etiikastasi eli siitä, millä perusteella pidät
> asioita "hyvinä" tai "pahoina", jos tulkitset "Jumalan rakkauden" sisältävän
> jotakin sellaista, joka ei lopulta ole myös absoluuttisen hyvää...
Keskustelun tässä vaiheessa lienee jo täysin selvää, että tarkoitamme
hyvällä ja pahalla täysin eri asioita. Jos minulle kerrotaan näitä
esimerkkejä "Jahven rakkaudesta" ja "absoluuttisesta hyvyydestä", ei
niillä tosiaan ole mitään tekemistä sen kanssa mitä minä tarkoitan
rakkaudella ja hyvällä. Itse käytän noita sanoja vain siinä
merkityksessä, mitä niillä tavallisesti tarkoitetaan muussa kuin
kristillisessä merkityksessä (pääosa näistä merkityksistä löytynee
sanakirjasta).
> > mielestäsi niin, että Jumalan rakkauden toteutuminen maailmassa on
> > hyvä asia siinäkin tapauksessa, että Jumala rakastaisi pahoja asioita?
>
> Kysymyksesi on outo. Tarkoitit siis varmaan kysyä, onko Jumalan rakkauden
> toteutuminen maailmassa hyvä asia siinäkin tapauksesa, että Jumala
> rakastaisi asioita, jotka ovat sinusta (subjektiivisesti) pahoja...?
Jeps. Mietin tässä nyt vaan kovasti, että rakastaako Jahve Raamatun
mukaan asioita, jotka hänen itsensä mukaan ovat pahoja... No, jätän
tuon asian hautumaan.
> > Tämä olisi jo muodollinen virhepäätelmä, koska implikaatiosta ei voida
> > päätellä käänteisesti. Oletan siis, että halusit tarkoittaa tuossa
> > ekvivalenssia.
>
> Koska aksiomaattinen lähtökohtani on se, että Jumala on absoluuttisen hyvä,
> niin implikaationi oli aivan looginen...
Implikaatiosi oli loogisesti virheellinen. Käsittelin premissejäsi ja
päätelmiäsi sellaisina kuin ne esitit, ja sellaisena ne muodostivat
formaalin virhepäätelmän. Kömmähdyksesi ei sinällään minua suuresti
kiinnosta, jos korjaat sen jollain lailla. Aksioomat eivät voine olla
epäloogisia, vaikkakin ehkä perusteettomia.
> > Kiistän ensin tuon mainitsemasi implikaation (JOS Jumala on paha NIIN
> > hän ei ilmoita tahtonaan olevan rakkauden toteutuminen maailmassa)
> > sillä perusteella, että vaikka henkilö tai olento _ilmoittaisi_
> > tahtonaan olevan rakkauden toteutuminen maailmassa, hän saattaa
> > vaikkapa valehdella.
>
> Periaatteessa näin meidän inhimillisten kokemustemme valossa muista
> ihmisistä... Mutta Jumala ei ole vain inhimillisten kokemustemme summa. Ja
> mikä pahinta päättelysi kannalta: Jumala ei ole ihminen. Eikä hän valehtele,
> koska hän on absoluuttisen hyvä (God).
Ärr. Mistä tiedät ettei hän valehtele? Minustakaan valehtelu ei
yleensä ole hyvä asia, mutta tämähän vain pätee _minun_
hyvä-käsitykseeni. Jos käytämme sinun hyvä-aksioomiasi, niin jos Jahve
valehtelee, on (hänen) valehtelunsa hyvä asia, koska se on hänen
tahtonsa mukaista.
Joh. 8:41-43: (Jeesus) ''Te [juutalaiset] olette lähtöisin
Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte
tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana
totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella
puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.''
(Vrt. kristitythän väittävät olevansa Jahvesta, joka on heidän isänsä
ja hänen halunsa he tahtovat tyydyttää. Jahve on ollut murhaaja alusta
asti.)
Mihin voi Valheen Isä kyetä? Mikä voisi olla suurempi valhe kuin se,
että valehtelija itse on juuri se joka sanoo olevansa absoluuttinen
Hyvä ja absoluuttinen Totuus. Totisesti kristinuskon suurin valhe.
(Eikös tämä muuten ollut gnostilaisuudessa aika keskeinen ajatus?)
> > Tämähän on kristittyjenkin (erityisesti jehovien)
> > usein käyttämä syyte muiden uskontojen (rakkauttakin julistavia)
> > jumalia kohtaan, joiden he väittävät olevan valehtelevan Saatanan,
> > "Petkuttajan", ilmentymiä. (Voit toki kiistää tämän kiisteeni
> > väittämällä, että valehteleminen on hyvä asia, mutta oletan ettet
> > halua tehdä sitä.)
>
> Ensinnäkin: jehovat eivät ole kristittyjä, vaan kristinuskon pohjalta
> syntynyt ei-kristillinen uususkonto (kieltävät kaikki kristillisen uskon
> perusopit, kuten uskon Jumalan kolmiykseyteen ja Kristuksen kahteen
> luontoon).
;-) Taitanevat sanoa sinun edustamastasi ei-kristillisestä
uususkonnosta samaa.
> > Nyt on jäljellä enää implikaatio toiseen suuntaan (JOS Jumala on hyvä
> > NIIN hän ilmoittaa tahtonaan olevan rakkauden toteutuminen
> > maailmassa), mutta koska olemme nimenomaan päättelemässä onko Jumala
> > hyvä sen mukaan mitä hän on ilmoittanut tahtonsa olevan, emme voi
> > tehdä tuota päätelmää implikaatiossa oikealta vasemalle. Täten
> > päätelmäsi on epävalidi.
>
> Väärin, väärin. Teologisista ajatuksistani ei voi tehdä loogisia
> johtopäätöksiä suoraan omaan filosofiseen apparaattiisi.
Uhh. Tuo looginen analyysi oli tehty puhtaasti tekstisi
pohjalta. Päätelmäsi oli formaalisti epävalidi täysin riippumatta
premissiesi semantiikasta. Jos ei tarkoita mitä sanoo, ei kannata
sanoa mitä ei tarkoita.
''Sokrates on ihminen. Kaikki ihmiset ovat pahoja. Siispä Sokrates on
hyvä.'' Tämä lause on validi, koska se on ristiriitainen. Hienoa,
luovutaan logiikasta. Logiikka on tylsää, elämä on ihanaaaa!
> Tahdon sanoa sen vielä kerran selvästi: (siis ei näin: JOS Jumala on
> hyvä, vaan näin:) Jumala ON hyvä, ja niinpä hän myös ilmoittaa
> tahtonaan olevan rakkauden eli ihmisten keskinäisen hyvän
> toteutumisen maailmassa... Tämä siis teistisestä aksioomasta
> lähtien...
Jos todella haluaisit ilmaista asioita selvästi, voisit ehkä yrittää
pitää lauseesi edes loogisesti valideina. Sana "niinpä" merkitsee
suomen kielessä aina implikaatiota: JOS x NIIN y. Itse olet tuossa
päätelmässäsi liittänyt siihen premissin "x on tosi", jolloin
päätelmäsi on: KOSKA x on tosi NIIN y on tosi. Tuo päätelmäsi
on formaalisti esitettynä siten:
p1: Jumala ON hyvä (aksioomasi)
t1: JOS Jumala on hyvä NIIN blaablaablaa (taustaoletus)
v1: KOSKA Jumala on hyvä NIIN blaablaablaa
> > En myöskään ymmärrä sananmuotoasi "tästä voidaan jo selvästi
> > päätellä", koska tässä esittämäsi implikaation (tai ekvivalenssi)
> > premissi "Jumala ilmoittaa tahtonaan olevan rakkauden toteutuminen
> > maailmassa" on vain kertausta edellä esittämistäsi premisseistä, ja
> > edellä tekemästi "johtopäätös" häviää. Vai oliko tuo ensimmäinen
> > johtopäätös (Jumalan määräykset ovat hyviä) edes relevantti?
> >
>
> Nyt ryhdyit spekuloimaan logiikalla liian aikaisin, sillä minä en
> ollut pukenut lauseitani vielä loogisiksi väitelauseiksi, vaan
> kertonut ainoastaan, miksi pidän kristillisen etiikan (teistisestä
> aksioomasta lähtien) mukaisena ajatusta, että hyvä Jumala voi antaa
> vain hyviä käskyjä...
Ymmärtääkseni lauseet voivat olla loogisia väitelauseita ilman, että
niitä täytyy jotenkin erityisesti "pukea" sellaisiksi (mitenköhän?).
> Premissini on siis kristillinen Jumala-käsitys, jonka mukaan hän on
> ehdottoman (absoluuttisen) hyvä (God). Ei ole hyvyyttä, joka voisi
> ylittää Jumala hyvyyden edes teoriassa.
Ok. Tämä on tullut selväksi.
> Tämä Jumalan hyvyys merkitsee rakkauden eli ihmisten välisen (relatiivisen)
> hyvän tahtomista tässä maailmassa.
Onko tämä implikaatio vai aksiooma? Jos se on implikaatio, kaipaisin
selitystä mihin se perustuu. Ja mitä tarkoitat ihmisten välisellä
hyvällä?
> Tähän taas perustuu evankeliumi, joka ei ole uusi moraalikoodi (inhimillisen
> ymmärryksen mukainen ihmiskunnan parantamisohjelma), vaan kaiken
> inhimillisen ymmärryksen ylittävä, laskelmoimattoman rakkauden teko...
> Jumalalle se merkitsi sitä, että hän tuli ihmiseksi ja antoi itsensä meidän
> tähtemme... Jumalan teko Kristuksessa on ensisijaisesti lahja, mutta myös
> esimerkki: rakasta toista ihmistä niin kuin Kristus rakasti sinua...
Minun on nyt hyvin vaikea ymmärtää mitä tarkoitat tällä. Jos Jahve,
joka kristuksena ns. "rakastaa" ihmisiä, voi osoittaa rakkauttaan
kiduttamalla, orjuuttamalla, massasurmaamalla ja uhkailemalla ihmisiä,
niin jos minä nyt kidutan, orjuutan, massasurmaan ja uhkailen ihmisiä,
on se vain rakkauden osoittamista sanan kristillisessä merkityksessä?
Minusta alkaa tosiaan tuntua että tämä em. Saatana-tulkinta Jahvesta
on varsin osuva.
> > Kristillinen kirkko ei ainakaan minulle ole onnistunut toiminnallaan
> > (kuten miljoonien ihmisten kiduttamisella ja teurastamisella)
>
> Onko tässä siis mielestäsi kaikki se, mitä kristillinen kirkko on saanut
> toiminnallaan aikaan?
Kyllähän (viuh) Hitlerkin sai paljon hyvää aikaan Saksassa - poisti
työttömyyden ja muuta. Kysehän on aina siitä hinnasta minkä siitä
"hyvästä" saa maksaa. (Tosin nyt tarkoitin omaa hyväkäsitystäni -
natsien "hyvä" oli melko hyvin yhtenevä Jahve-hyvä-aksioomasi kanssa.)
> Ja voitko vedenpitävästi osoittaa, että juuri kristillinen kirkko on
> saanut tuon kaiken aikaan ja että se johtuu nimenomaan puheena
> olevasta kristillisestä etiikasta...?
Ongelma lienee, että "kristillinen etiikka" voi tarkoittaa ihan mitä
tahansa. Ne kirkon toiminnallaan varsin usein tukemat tulkinnat, että
tappaminen, kiduttaminen, orjuuttaminen, yms. ovat Raamatun kannalta
"hyviä", lienevät ihan yhtä perusteltuja kuin mitkä tahansa muutkin
näkemykset.
> > todistamaan, että Jahve on hyvä. Vai tarkoitatko, että ihmisten
> > kiduttaminenkin oli hyvä asia? Eli, mitä on hyvä?
>
> Kirkko / luomakunta ja Jumala (God) eivät ole sama asia. Kristillinen kirkko
> ja luomakunta eivät ole absoluuttisen hyviä. Jumala on. Siksi niiden
> elämästä ei voi päätellä mitään absoluuttista hyvää tai pahaa.
Selvä.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|