Bhagavad Gita - Jumalan laulu
Paul Harrison (harrison@dircon.co.uk)
Ilman alkua, keskikohtaa tai loppua,
täydellisen voiman, äärettömän määrän käsiä,
jonka silmät ovat kuu ja aurinko,
minä näen sinut, jonka kasvot ovat roihuava tuli,
polttaen tämän koko universumin säteilylläsi. [xi.19]
 Röntgenkuva auringosta. |
Bhagavad Gita on hindulaisen filosofian korkein ilmaus. Se on yksi luku valtavasta intialaisesta eepoksesta, Mahabharatasta, saagasta, joka kertoo sodasta Pandavien ja Kauravien välillä.Arjuna, Pandavien sankari, on kohtaamaisillaan Kauravien armeijan Kuruksetran taistelukentällä. Vastapuolen armeijassa on hänen ystäviään ja sukulaisiaan. Vakuuttuneena, että olisi väärin tappaa omia sukulaisiaan, Arjuna vaipuu epätoivoon. Hän laskee jousensa maahan ja julistaa, ettei taistele.
Jumala Vishnu, joka on syntynyt vaununajaja Krishana, selittää että Arjunan tulisi tehdä velvollisuutensa ja ryhtyä taisteluun. Ihmissielu, joka on osa universaalia sielua, on kuolematon - siksi ketään ei varsinaisesti tapeta. Jos ihmiset suorittavat velvollisuutensa asemansa mukaisesti, ilman kiintymystä menestykseen tai tappioon, ei toiminta voi liata heitä. Runon loppuosa kertoo tämän oivalluksen taustalla olevasta koko filosofiasta.
Gitan kirjoittamiselle on määritetty useita ajankohtia kolmannen vuosisadan eaa ja neljännen vuosisadan jaa jälkeen. Syy epävarmuudelle on se, että Gita ei ole kaikilta kohdiltaan johdonmukainen ja saattaa olla useiden kätten työtä. Yksi säie oli luultavasti kirjoitettu Upanishadeissa, joissa Brahma on todellisuuden perustana oleva korkein ykseys, esitetyn filosofian seuraajan toimesta. Toinen säie, joka keskittyy persoonallisempaan jumalaan, saattaa olla liitetty mukaan myöhemmin ylijumala Vishnun kannattajan toimesta.
Gita on enneminkin panenteistinen kuin panteistinen. Jumala on kaikissa asioissa, ja kaikki asiat ovat Jumalassa. Mutta näkyvä maailmankaikkeus juontuu vain murto-osasta Vishnun loistoa. On olemassa myös piilossa oleva osa Jumalaa, joka ulottuu universumin tuolle puolen.